Mä vihaan oravia. Joskus pienenä ku asustelin vielä Kempeleessä niin oli kiva katella ikkunasta takapihalle, ku orava kiipeili puuhun siellä. Täällä pääkaupunkiseudulla on sitten kohdannut enemmän noita oravia ja huomannut kuinka petollisia ne on.
Kauempaa katottunahan ne on tosi söpöjä pörröisine häntineen ja tupsukorvineen. Mutku lähemmäksi pääsee niin näkee ku niillä on semmonen saatanallinen katse silmissä ja ne liikahtelee silleen tosi hätäisesti. Niiden silmistä lukee semmonen et “tuuppa vähän lähemmäksi niin hyökkään sun päälle ja revin silmät irti päästä”. Perkeleen kaupunkirotat. xI
Puput taas on kivoja, mutta tyhmiä. Täällä Ylästössä juoksentelee paljon pupuja aina iltaisin ku käy kävelyllä. Sit ne juoksee aina vähän kauemmaksi, jos kävelee niiden suuntaan ja jäävät möllöttään ja taas juoksevat vähän kauemmaksi. Ei ihmekään, että jäävät autojen alle yhtenään.
Sori, tässä kirjoituksessa ei ollu yhtään mitään järkeä. Musta on vaan pari päivää jo tuntunu siltä, et mun pitää kirjoittaa tänne oravista.
