Ehkä olinkin edellisen blokin johdatuksessa paremmin asian ytimessä kuin arvasinkaan. Luin tässä sellaisen määritelmän, että ihminen on ainoa eläin joka ajattelee tulevaisuutta. Sinällään kirjaimellisestihan tuo on ehkä turhan rajaava. Voisihan kuvitella, että karhukin ajattelee lähitulevaisuutta kun se kesällä ja syksyllä mättää marjoja siihen tahtiin, että jaksaa talven nukkua, mutta toisaalta karhu ei varmaan ajattele, että sitten neljän talven jälkeen voiski vaihtaa pesäkoloa tuonne Oulun seudulle.
Aikako on se mikä meidät ihmiset eläimistä erottaa?
Tästähän herääkin mielenkiintoinen kysymys siitä, että onko aikaa oikeasti olemassa, vai onko se vain ihmisen mielen keino ryhmittää eri tapahtumia. Modernissa fysiikassahan aika perinteisesti käsitetään neljäntenä ulottuvuutena. Toisaalta aikaa voidaan mitata fysiikassa tarkasti, kun taas matkan mittaaminen riippuu nopeudesta ja ajasta.
Ehkä muut eläimet onkin ihmistä viisaampia siinä, että ne ei tarvitse maailman hahmottamiseen aikaa.
Tilasinpa intterrnetin ihmemaasta itselleni tuollaisen USB-väylään työnnettävän retro-joystickin. Tuon kanssa sitten aloin eilen muistelemaan menneitä ja pelailin emulaattorin kanssa Commodore 64:n pelejä.
Siinä sitten pelaillessani International Karatea huomasin yllätyksekseni kuinka syvälle noi kaikki jutut on pienenä juurtunut. Heti alkoi tulla semmosia vaistomaisia väistöjä tietokoneen liikkeisiin vaikkei peliä ehtinyt pelata kuin muutaman minuutin. Ja hauskinta oli se, että kun loppu tuli vastaan ja high scores -listalle piti työntää kolmemerkkinen nimimerkki, ajattelin automaattisesti silloin kuusnepa-aikana käyttämääni nimimerkkiä CID, enkä suinkaan tuota Bro-nimeä, mikä on ollut käytössä viimeiset kymmenen vuotta.
Kaikkea kummallista sitä tuonne takaraivoon varastoituukin.
