Irkkaaminen alkaa aina toisinaan vituttaa. Mm. tänään kun tuon ylläpitämäni palvelimen, missä normaalisti pidän irkkiäni, netti oli ensin poikki koko viikonlopun ja on vielä pätkinyt tänään koko päivän. Eikä muutenkaan oikein kiinnosta enää sen kanssa säätäminen. Siirryinpä siis käyttämään ihan toista palvelinta ja annan tuon mennä omalla painollaan.
On tässä viime aikoina muutenki ahistanu ku alkaa työt ja rahat loppua, pitäs saada uusia. Koulukaan ei oo edistyny tänä syksynä yhtään ku ei ollu ekassa jaksossa yhtään kurssia minkä ois voinu käydä, eikä gradukaan oo napannu yllättäen. Pitäs suorittaa joku suuri elämänmuutos ja mennä vaikka Mäkkiin töihin.
Tänään oli sitten tämänkertaisen hammaslääkärirupeaman viimeinen tapahtuma: toisenkin viisaudenhampaan poisto. Edellinen yläkasi lähti viikko sitten ja alhaalla mulla ei mokomia olekaan.
Itse operaatio oli tälläkin kertaa varsin simppeli. Täti tökki puudutuksen jälkeen sillä hammaslääkärin yleisavaimella ikenen pois tieltä. Sen jälkeen väänneltiin hammasta vähän irti semmoisella minisorkkaraudalla niin, että päässä rutisi (mut se ei kuulemma oo kovin vakavaa) ja lopuksi sitten pihdeillä nitkuteltiin hammas pois.
Tässä hampaassa oli vähän kierot juuret, joten sen nitkuttelu kesti pari minuuttia, mutta varsin helposti sekin irtosi. Oli kyllä kieltämättä varsin massiivinen kokonaisuus mikä suusta irtos, varsinkin kun mukana tuli vähän luuta, jota ei kuulemma myöskään tarvi.
Operaation jälkeen alkoikin sitten heikompi hetki. Mua alko heikottaan ihan sikana siinä tuolissa ja pötköttelin siinä rauhassa hengitellen varmaan puolet kauemmin kuin mitä se itse operaatio kesti. Hammaslääkäri arveli, että mua ois jännittäny tällä kertaa, mut ei mua kyllä jännittäny. Luulen et se johtu vaan siitä, kun mulla tuli vähän kiire aamulla sinne hammaslääkäriin niin en ehtinyt siellä odotushuoneessa rauhoittua vaan kävelin suoraan ovesta tuoliin.
Noh, hetken ihmettelyn jälkeen olo parani kummasti ja kävin apteekin kautta kotio. Sain antibioottikuurin kaiken varmuuden välttämiseksi, kun mulla nousi viime viikolla kuume siitä toisen hampaan poistosta ja lisäksi Burana 800:sta, kun sitä luuta lähti vähän hampaan mukana et jos alkaa hajottaan.
Semmosta, taas syön pari päivää puuroa ja jukurttia ja valitan irkissä siitä koko ajan. Tosin nappasin kaupasta tomaattikeiton ainekset, mutta taitaa jäädä huomiselle sen tekeminen.
Noniin, kesälomat oli ja meni. Oulussa hiippailin kesäkuun alkupuolelta elokuun alkuun enkä juuri intterrnetin ihmemaassa käynyt niin jäi blokit kirjoittelematta. Elo- ja syyskuussa olin sitten mukana tuommoisen erään realitysarjan kuvauksissa ja kirjottelin niistä toista blokia, jota julkaisen sit tuossa keväällä sitä mukaa ku sarjaki tulee telkkarista.
Nii, kävin taas hanmaslääkärissä tuossa pari päivää sitten. Mulla oli heinäkuussaki varattu aika, mutta ilmoitin kesäkuun ajan yhteydessä peruvani sen. Ilmeisesti se vastaanottotäti oli jotain kätellyt, kun se ei ollut peruuntunut kuitenkaan niin jouduin maksamaan siitäki. Tosi YTHS:n kuuden euron hinta ei oo kovin paha. Noh, enivei, tällä kertaa oli vuorossa toisen viisaudenhampaan poisto ylhäältä. Alhaalla mulla ei viisaudenhampaita ookkaan ollenkaan, mistä johtuen noi yläpuolen viisaudenhampaat on vähän niinku turhia ku niillä ei voi purra mitään vasten. Ne on kans tullu aika pitkälle ulos sieltä samasta syystä..
Perinteiseen tapaan bussimatkalla Töölöön jännitti eniten, sitten ku pääsi mestoille niin oli aika rentona taas. Itse operaatio oli varsin helppo. Ensin puudutus, joka yläpuolelle tehtiin vaan siihen yhteen hampaaseen. Sitten hanmaslääkäri otti jonkin semmoisen rautakangen, jolla se tökki ikenen pois tieltä ja väänteli sitä hammasta sinne sun tänne. Tosin se oli niin tiukasti kiinni viereisessä hampaassa, että sitä piti vääntää heti alkuun niillä pihdeillä vähän et sen rautakangen sai sinne väliin. Siinä se sitten hommaili jotain ja sano et vaikka pään sisältä kuuluuki vähän rutinaa niin se ei oo mitään kriittistä, se hammas on vaan niin lähellä korvaa et se kuuluu hyvin.
Noh, pari minuuttia siinä väänneltyään se täti otti ne pihdit uudestaan, nytkytti pari kertaa puolelta toiselle ja sithän se lähtikin irti. Sit sain suuhun purtavaksi semmoisen tupon, mukaan sain toisen tupon ja tommoiset hampaanpoiston jälkihoidon ohjeet. Lisäksi hammaslääkäri sano, että kantsii popsia muutama Burana päivän aikana ku se mesta tulee melko varmasti kipeeksi.
Puolen tunnin päästä nappasin sen tupon pois suusta ja totesin, että verta tursuaa vielä siihen malliin et työnsin sen toisen tupon tilalle. Siitä taas puolen tunnin päästä revin verisen tupon pois suustani bussipysäkillä ja aiheutin melkein sydänkohtauksen jolleki mummolle. Nyt verta tuli enää ajoittain tihkumalla.
Iltaa kohti olo huononi kuitenki koko ajan. Haava kun oli suussa niin ei oikein voinut syödä mitään muuta kuin puuroa ja jukurttia. Lisäksi koko ajan menetti verta ja nieleskeli sitä, joten olo oli kokonaisvaltaisesti aika heikko. Lisäksi sain kaikki muutkin hampaanpoiston bonukset, nimittäin leukalukon ja kuumeen. Toi leukalukko on semmonen, mikä tulee varsinki yläpuolen viisaudenhampaiden poistosta, kun ne hampaat on niin lähellä tuota leukaniveltä et ku se poistopaikka turpoaa niin se painaa siellä kamoja silleen et pahimmillaan ei saa suuta auki ollenkaan. Mulla se oli lähinnä semmosta, etten pystynyt puremaan ruokaa toisellakaan puolella ku otti niin kipeetä. Lisäksi saman puolen korva on vieläki lukossa, mut leukalukko alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja verentulokin loppui kokonaan ekan yön jälkeen. Hieman kuumeinen olo on kyl vieläki. Ens viikolla ois sit vuorossa toisen viisaudenhampaan poisto ja siihen loppuukin mun hammaslääkäröinnit vähäksi aikaa.
Tästähän tuli nyt ihan hammaslääkäriblogi. No, tänään kävin taas hammaslääkärissä. Tällä kertaa paikattiin ylhäältä kaks hammasta kerralla. Oli ihan kivuton operaatio taas eikä edes jänskättäny enää niin paljon. Tosin toinen reikä oli kuulemma niin syvä, että se hammaslääkäri täti uhkaili et sitä hammasta tulee särkemään muutaman päivän. Se kuitenkin pisti siihen silti ihan tavallisen paikan eikä mitään lääkepaikkaa.
Noh, nyt on kaikki isommat reiät paikattu, yks tommonen pieni jäi syksylle, mut se on vaan pieni kiillevaurio, johon ei satu purressa. Ehkä nyt pystyy syömään ruisleipääki hyvillä mieli ku ei tarvi varoa miten purasee. Syksyllä on sitten edessä viisaudenhampaiden poisto yläpuolelta, alapuolella mulle ei semmosia kuulemma olekaan.
Huomenna on perinteinen irkkaajien Suokki-miitti Suomenlinnassa ja maanantaina meikäpoika lähtee kesälomaileen Oulun seudulle. Takas tulen sitten joskus heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Hauskaa kesää kaikille!
Ja niin koitti perjantai 13. päivä toukokuuta, kevään lämpimin päivä siihen mennessä. Koin siis ensimmäisen hampaanpaikkaukseni tänään. Aamulla jänskätti kamalasti bussissa matkalla tuonne Töölönkadulle, mutta siinä aulassa istuessa sitten rauhoittu sopivasti ennen hammaslääkärin tuoliin menoa. Sanoin vielä sille hammaslääkäritädille, että kertoo mulle mitä se aina tekee niin en oo ihan hukassa.
Noh, se sitten tuuppas puudutteen mun alaleukaan ja alko poraamaan. Alku meni ihan hyvin, mutta syvemmälle ku kaivautu niin pikkasen alko poltteleen, joten hammaslääkäri katsoi parhaaksi tuupata vähän lisää puudutetta vielä. Sen jälkeen porauksessa ei sitten tuntunutkaan juuri mitään ja koko homma oli kaiken kaikkiaan aika positiivinen kokemus. Tosin nyt on oikea alaleuka sekä oikea puoli alahuulesta ja kielestä ihan puuduksissa ja meinasin tukehtua ku yritin niellä Buranan ja vettä. =D Hammaslääkäritäti vielä uhkaili, että sitä paikkaa voi kivistää parikin viikkoa, mutta onhan se kiva ku sen sai korjattua niin voi syödä ruokaa taas silläkin hampaalla.
Ehkei sitä hammaslääkäriä tarvikaan pelätä ihan niin paljon kuin pienenä.
Mervillä oli blogissaan jokin hämärän rajamailta oleva kirjajekku, joka vaikutti siinä määrin hassulta, että tein sen itsekin. Ohjeet kuuluvat näin:
“Ota hyllystäsi viisi kirjaa oikeanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä…
Mun hyllystä kirjoja löytyy vaan yhdeltä hyllyltä ja niistäkin suurin osa on koulukirjoja, mutta tämmöinen siitä sitten tuli:
“Vaikka elektroniikka kehittyykin varsin nopeasti nykypäivänä, elektroniikkateollisuus pohjautuu vahvasti perinteisiin. Valitettavasti vain syntyvät kultamäärät ovat onnettoman pieniä, syklotronin pitäisi käydä noin kuukauden verran, jotta saataisiin aikaan paljain silmin näkyvän pölyhiukkasen verran kultaa. Suurempien mikroskooppien tarve on teorian kehittämisen kannalta väistämätön. Aine kierteli toimeliaana suonissa ja sisuksissa valmistellen yöksi tunkkaista kohmeloa. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja tarjoa kylmänä laseista.
Ja kirjat, jotka mukaan pääsivät ovat tämmöiset:
Tänään oli sitten vuorossa ensimmäinen hoitokerta: hammaskiven poisto. Sekään ei ollut ihan niin paha kokemus mitä ois voinu kuvitella. Kyllähän se piikittely vähän kirpas ku täti tökki ikeniä semmosella verisellä minilihakoukulla, mutta nyt on ainaki tosi mukavan puhtaantuntuiset hampaat ku pääsi ylimääräisistä kertymistä eroon. Mullon alahampaat niin ahtaasti pakkautunut toisiinsa et niihin oli hirmuna hammaskiveä kertyny.
Hammaslääkäritäti kehotti kans alkaa käyttämään hammaslankaa niin pitihän sitäkin käydä rulla ostamassa ja kokeilla, jos sitä oppis käyttämään. Joskus pienempänä sitä kokeilinkin, mutta en oikein innostunut ku mulla on noi hampaat tosiaan niin ahtaasti, että sitä lankaa saa pujotella oikein kiukulla sinne väleihin. Noh, sitä ei onneksi joka ilta tarvi käyttää niin voi aina sillon tällön kokeilla vähän.
Hammaslangasta tulee aina mieleen se yhden Poliisiopiston (2?) kohtaus, missä Mauser vetelee hammaslangalla jutellessaan Mahoneylle, joka lopuksi sit vetää sen hammaslangan pois. Siitä kuuluu semmoinen hassu ääni.. saisinkohan mäki sen aikaan.
William Shatnerin rock-levy kuulostaa ajatuksena lähinnä huonolta vitsiltä. Huonojen vitsien ystävänä piti kuitenkin tuokin levy kuunnella läpi ja sehän yllätti positiivisesti. Shatnerilla on ihan oma tyyli laulaa, se on semmoista laulamisen ja lausumisen välimuotoa. En kyllä ihan tajua mistä toi rock-nimitys on siihen levyyn saatu mukaan, lähinnä se on semmoista tunnelmallista taustamusaa, mitä vois kuunnella vaikka illalla ennenku nukahtaa. Suurempia adrenaliininpurkauksia on siis turha odottaa, joskin Pulp(?)-cover Common People on aika kovaa menoa varsinkin loppua kohti. Kannattaa kuunnella ainakin kerran läpi ennen kuin alkaa nauramaan. =)
Tänään oli hyvä päivä, monestakin syystä.
Tänään oli kevään eka päivä ku tuli kuuma takki päällä ja piti ronskisti kävellä takki olkapäällä. Lisäksi nyt alkaa olla ne ajat ku voi kävellä arskat päässä kauppaan koska vaan. Periaatehan on, että jos ulkona on vähänki kirkasta niin kaupoissaki voi olla arskojen kanssa.
Olin tuossa viime viikon sairaana jonku viruksen kourissa, kuumetta nousi ja kurkku oli kipiä, mut nuhaa ei onneksi tullu. Nyt oli kuitenkin eka päivä, kun on ollu ihan täysin terve olo taas.
Veroehdotus tuli, saan melkein viissataa euroa palautuksia. ^.^ Itsehän ne on liikaa viime vuonna maksanut, mutta ihan hauskaa se silti on ettei joudu ainakaan maksamaan lisää.
Kävin ekaa kertaa hammaslääkärissä sitten vuonna 1998 olleen intin hammastarkastuksen. Mitään yllätyksiä ei paljastunut, hammaskiveä ja muutama reikä, mitkä tiesinkin. Lisäksi hammaslääkäritäti haluaa nyppiä mun viisaudenhampaat pois, senkin arvasin etukäteen. Eikä se hammaslääkärissä käynti ollutkaan niin kamalaa ku pienenä. Tosin perjantaina on elämäni ensimmäinen hampaan paikkaus, saapa nähdä mikä pössis sitten on. On vaan jäänyt käymättä hammaslääkärissä, kun se ajan varaaminen on ollut oman aloitteen takana. Peruskoulussa oli niin helppoa ku siellä kerrottiin aina millon pitää mennä hammaslääkäriin. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nyt on hyvä mieli siitäki ku sai vihdoin suun hoitoon. Seuraava tapaaminen on jo huomenna, hammaskiven poiston merkeissä.
Pitäs varmaan käydä ihan oikeessa lääkärintarkastuksessaki. Seki on viimeksi intissä ollut, tosin eipä tässä mitään ongelmiakaan ole ollut. En oo oikeestaan koskaan käyny lääkärissä sinä aikana ku mitä elämästäni muistan, jos koulun terveystarkastuksia ei lasketa. Joskus ihan pienenä on sit silmäkulmaa ja leukaa parsittu kasaan ku oon mukien ja patterien kanssa temmeltäny.
Musiikista on tullut aika vähän puhuttua täällä blokissa, vaikka musiikki onkin aika suuri osa mun mielenterveyttä. Alankin kirjoitteleen tänne blokien loppuun mikä musiikki sattuu milloinkin potkimaan parhaiten niin voi sitten joskus tulevaisuudessa ihmetellä niitäki.
Pidin ennen vapaapainia ihan höpöhöpöhommana. Viime aikoina oon kuitenkin alkanut seuraamaan noita Subilta tulevia Smackdownia ja RAW:ta. Onhan se itse painiminen aika huvittavan näköistä ajoittain, mutta ne juonikuviot on niin mahtavia, että niitä on pakko seurata. Noh, pitihän se Wrestlemaniakin sitten katsoa ja siellä oli Motörhead esittämässä erään vapaapainijan tunnusbiisiä nimeltä The Game. Se iski kovasti ja päätinkin tutustua sitten lähemmin kyseisen bändin tuotantoon best of -levyn avustuksella. Kyllähän siellä ihan kuunneltavaa kamaa oli, mutta toi The Game jäi kuitenkin ainoaksi biisiksi, joka iski oikein kunnolla.
Hurahdin Kotiteollisuuteen tuossa jokseenkin vuosi sitten ja tänä keväänä Kotiteollisuudelta tuli uusi levy nimeltä 7. Tältä levyltä muutama varsin huumaava biisi, esimerkiksi Vieraan sanomaa, Murheen mailla ja Kaihola, mutta Syli-biisin kertosäe nostaa karvat pystyyn joka kerta kun sen kuulee. Sen pelkkä sanoitus kuulostaa ehkä hieman huvittavalta, mutta yhdistettynä kertosäkeen melodiaan se iskee meikäpoikaan tosi hyvin. Kotiteollisuuden biiseissä yhdistyy mukavan raskas poljento melodisiin kertosäkeisiin, joita lauletaan välissä lähes kuoropoikatyyliin. Ei siis pääse kyllästymään biisin aikana.
Vielä pari vuotta sitten en juurikaan pitänyt Apulannasta, kun niiden musiikki oli niin teiniangstista mättöä. Viime vuosina Apulanta on kuitenkin noussut yhdeksi Suomen ykkösbändeistä ja Toni Wirtasesta on tulossa niin kova musamies että alta pois. Apulannan uusin levy Kiila uppoaa myös, erityisesti Pahempi toistaan -biisi. Kokonaisvaltaisesti Kotiteollisuuden 7 vie kuitenkin helposti voiton Kiilasta.
Ehkä olinkin edellisen blokin johdatuksessa paremmin asian ytimessä kuin arvasinkaan. Luin tässä sellaisen määritelmän, että ihminen on ainoa eläin joka ajattelee tulevaisuutta. Sinällään kirjaimellisestihan tuo on ehkä turhan rajaava. Voisihan kuvitella, että karhukin ajattelee lähitulevaisuutta kun se kesällä ja syksyllä mättää marjoja siihen tahtiin, että jaksaa talven nukkua, mutta toisaalta karhu ei varmaan ajattele, että sitten neljän talven jälkeen voiski vaihtaa pesäkoloa tuonne Oulun seudulle.
Aikako on se mikä meidät ihmiset eläimistä erottaa?
Tästähän herääkin mielenkiintoinen kysymys siitä, että onko aikaa oikeasti olemassa, vai onko se vain ihmisen mielen keino ryhmittää eri tapahtumia. Modernissa fysiikassahan aika perinteisesti käsitetään neljäntenä ulottuvuutena. Toisaalta aikaa voidaan mitata fysiikassa tarkasti, kun taas matkan mittaaminen riippuu nopeudesta ja ajasta.
Ehkä muut eläimet onkin ihmistä viisaampia siinä, että ne ei tarvitse maailman hahmottamiseen aikaa.
Tilasinpa intterrnetin ihmemaasta itselleni tuollaisen USB-väylään työnnettävän retro-joystickin. Tuon kanssa sitten aloin eilen muistelemaan menneitä ja pelailin emulaattorin kanssa Commodore 64:n pelejä.
Siinä sitten pelaillessani International Karatea huomasin yllätyksekseni kuinka syvälle noi kaikki jutut on pienenä juurtunut. Heti alkoi tulla semmosia vaistomaisia väistöjä tietokoneen liikkeisiin vaikkei peliä ehtinyt pelata kuin muutaman minuutin. Ja hauskinta oli se, että kun loppu tuli vastaan ja high scores -listalle piti työntää kolmemerkkinen nimimerkki, ajattelin automaattisesti silloin kuusnepa-aikana käyttämääni nimimerkkiä CID, enkä suinkaan tuota Bro-nimeä, mikä on ollut käytössä viimeiset kymmenen vuotta.
Kaikkea kummallista sitä tuonne takaraivoon varastoituukin.
Joskus 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa puhuttiin kovasti fossiilisten polttoaineiden loppumisesta ja muusta ihmisen vaikutuksesta luontoon. Silloin sitä pienenä ajatteli, että sitten joskus seuraavan vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuolella alkaa varmaan öljy loppua ja aletaan ajeleen sähköautoilla. Ja niinhän siinä onkin käynyt, bensan hinta nousee koko ajan ja hybridiautot on kohta arkipäivää.
Oispa kiva ku ois sillon pienenä kirjotellu muistiin mitä kaikkea muuta sitä tulevaisuudesta kuvittelee niin vois nyt ihmetellä, että mitä kaikkea sitä sillon on ajatellu. Osaskohan sitä esim. tajuta sillon kuusnepalla pelaillessa kuinka paljon tietokoneet kehittyykään ihan pienen ajan sisällä.
Noh, tarkoitus oli siis kirjoitella tuosta ihmisen ja luonnon suhteesta. Oon tässä viime aikoina kovasti yrittää miettiä sitä, että mikä erottaa ihmisen muista eläimistä. Semmoinen ensimmäinen peruste mikä yhtäkkiä tulisi mieleen on se perinteinen, että ihminen ajattelee ja eläimet ei. Mutta tuo kuulostaa jotenkin niin naiivilta näkökannalta. Mistä me tiedetään vaikka muutkin elukat ajattelisi, ehkä me ei vaan olla tarpeeksi viisaita huomaamaan sitä.
Toinen ero, mitä perinteisesti on ehdotettu, on että ihminen muokkaa luontoa tietoisesti. Sekään ei kuitenkaan kelpaa mulle, kyllähän monet eläimet muokkaa myös luontoa ja edelliseen kappaleeseen vedoten, mistä me tiedetään ettei ne tee sitä tietoisesti.
Tuossa joulun aikoihin, kun se tsunami iski maailmalle ja siitä oli kovasti puhetta, tuli mieleen semmoinen, että ihminen on ainoa eläin, jolla on koko lajia koskeva tietoisuus eli huolehditaan semmosistaki lajitovereista, jotka ei kuulu samaan laumaan ja joita ei edes nähdä koskaan. Samalla tavalla ihmisiä kiinnostaa kaikki ulkomaiden uutisetki, jotka ei varsinaisesti niitä itseä kosketa. Nyt tuossa lueskelin kuitenkin, että valaat saattaa jutella toistensa kanssa satojen kilometrien etäisyyksillä. Ja valaiden ja delfiinien sanavarastoon kuuluu enemmänkin äännähdyksiä kuin vain joku reviirin leimaus ja ruoasta kertominen. Ehkäpä neki levittää uutisia ja tarinoita kaukaisista lajikumppaneista ja vaikka ihmisen toimista!
Ehkäpä ihminen ei olekaan älykkäin laji maapallolla. Koppakuoriainen ei varmaan tajua sitä, että ihminen on jotenkin älykkäämpi kuin se. Ehkäpä samalla tavalla me ihmiset ei tajua, että jokin toinen laji on meitäkin älykkäämpi. Tai ehkä ihminen vain on monien pieleenmenneiden mutaatioiden lopputulos, jota luonto yrittää niistää pois kaikilla allergioilla ja tappavilla taudeilla niinku AIDS ja nämä kaiken maailman lintuinfluenssat. Liekö muilla lajeilla niin paljon noita tauteja.
Ehkä ihminen eroaakin muista eläimistä siinä, että ihmiset välttelevät tietoisesti kuolemaa etsimällä eri tauteihin parannuskeinoja.
Vähän samalla tavalla ku erilaisten uskontojen ja uskomustenki kanssa, en oo oikein osannu päättää mieltäni luontoasioistakaan. Syy miksi pohdin tuota ihmisen eroa muihin lajeihin on se, että luonnonsuojeluun liittyvä kysymys siitä onko ihmisellä oikeus käyttää luonnonvaroja ja muita eläimiä hyväkseen sisältää sen oletuksen, että ihminen eroaa muista eläimistä jotenkin. Jos taas ajatellaan, että ihminen on eläin siinä missä muutkin, niin voidaan sanoa että ihmisellä on samanlainen oikeus käyttää luontoa kuin muillakin eläimillä.
Toisaalta jos ajatellaan, että ihminen väärinkäyttää luonnonvaroja niin silloin pitäisi määritellä myös mitä niiden luonnonvarojen oikea käyttö on. Eli siis mikä loppujen lopuksi on kaiken elämän tarkoitus? Jos ihminen ei polttaisi kaikkea öljyä maapallolta niin mitä virkaa sillä öljyllä olis seistä siellä maaperässäkään?
Tämmöiset kysymykset ois varmaan helpompia, jos olis uskovainen. Vois vaan sanoa, että Jumala on luonut kaikki jutut ihmisen käytettäviksi tai että Jumala rankaisee ihmistä luonnon väärinkäytöstä. Ei tarvis ajatella itse. =E
